Reissutunnelmia

Nyt tässä on kulunut jo 1,5 kk Suomeen paluusta ja alkaa olla aika kertoa niitä viimeisiä tunnelmia, jotka mulla vielä oli täällä blogissa tallennettuna ja jakamatta. Reissukuvien näkyville laittaminen ei onnistunutkaan reissun aikana ja jostain kumman syystä tämä sivusto ei nyt vieläkään oikein tee yhteistyötä mun kanssa kuten haluaisin. En tiedä mikä noissa kuvissa tai tässä blogisivustossa edelleen tökkii, mutta en nyt siis tähän hätään edelleenkään saa suurempia määriä kuvia ladattua tänne. Eli ajattelin nyt kertoa teille vähän reissutunnelmia sitten vaikka ilman sen suurempaa määrää kuvia :)

Lähdin siis Reutlingenista torstaina 27.7. ja hyppäsin junaan kohti Frankfurtia. Saavuin sinne iltapäivällä, kävin jättämässä tavarani aivan päärautatieaseman vieressä olleelle hostellille ja lähdin kiertelemään kaupunkia kävellen. Moni oli sanonut, ettei Frankfurtissa kannata viettää yhtä päivää/yötä kauempaa, koska "siellä ei oikeastaan ole mitään nähtävää". Höpö höpö!!! Se oli mun mielestä ihana kaupunki ja olisin saanut kulutettua siellä paljon enemmänkin aikaa kuin sen yhden yön. Mm. noin 200 metriä korkean tornin näköala oli mahtava, ja sinne ylös kannatti ehdottomasti mennä! Frankfurt on muutenkin mun mielestä kaunis kaupunki Reinin sivujoen, Mainin, rannalla.

Seuraavana päivänä lähdin klo 13 maissa junalla viikonlopuksi kohti Luxemburgia tapaamaan Paulaa. Oli tosi kiva nähdä Paula pitkästä aikaa ja nähdä missä neiti oikein nykyään asuu :) Luxemburg vaikutti noin pinnallisen ja nopean visiitin perusteella kivalta paikalta. Perantaina vietettiin rauhallinen koti-ilta kuulumisia vaihdellen ja lauantaina lähdettiin pienessä porukassa käymään jenkkiarmeijan Spangdahlemin ilmatukikohdassa. Siellä oli kyseisenä päivänä avoimien ovien päivä, mutta me päästiin lentotukikohdassa työskentelevän Paulan tutun kautta kaikkien jonojen ohi, kun hän oli etukäteen ilmoittanut tukikohdan hallinnolle meidän kaikkien passien numerot jne. Armeija-alue oli todella iso ja siellä oli esillä mm. kaikenlaisia erilaisia jenkkiarmeijan lentokoneita ja muita niiden välineitä. Ohjelmassa oli myös ilmanäytös armeijan koneilla. Oli muuten älyttömän siistiä nähdä koneiden nousevan ilmaan ja lentävän yli/ohi TODELLA läheltä! Siinä sai kyllä muutaman koneen kohdalla pidellä korviaan ihan huolella, sillä meteli oli ajoittain ihan uskomaton! Sunnuntaina hyppäsin Luxemburgin keskustassa Frankfurt-Hahnin lentokentälle vievään bussiin ja lensin Madridiin.

Olin Madridissa sunnuntaista torstaihin (31.7.-4.8.). Ihana ja kaunis kaupunki, mutta tuohon aikaan aivan liian kuuma meikäläiselle. Lämpö oli siis yli 30 astetta koko ajan - useampana päivänä 35. Ja kun Madrid sijaitsee aivan sisämaassa, niin lähellä ei tietysti myöskään ole merta/vettä, eikä siellä tunnu oikein tuulevankaan. Jotenkin lämpö ei tuntunut mitenkään älyttömän kostealta, eli en edes tiedä miten se tuntui niin älyttömän kuumalta. Mutta oli ilmasto tietysti paljon kosteampi kuin Suomessa, eli Suomen 30 asteen helteitä ei voi kyllä verrata Madridin (tai edes Reutlingenin) vastaaviin lukemiin. Madridissa muutaman vuoden asunut brittityttö kertoi suuren osan paikallisistakin asukkaista lähtevän elokuussa pois kaupungista kuumuuden takia ja että sen selkeästi huomaa, että kaupungissa on silloin suhteessa enemmän turisteja. Madridissa on mun mielestä paljon nähtävää ja menisinkin sinne mielelläni uudestaan jonain vähän viileämpänä ajankohtana :) Tutustuin Madridissa ollessani samassa hostellissa asuneeseen jenkkityttöön, joka oli Houstonista (Texasista) ja ammatiltaan ala-asteen opettaja. Hänen kanssaan tuli kierreltyä kaupunkia, käytyä syömässä jne. Oli kyllä kiva kohde kokonaisuudessaan. Kuumuuden takia vain piti yrittää viilentää itseään ja viimeisenä yönä onnistuin sitten vilustuttamaan itseni, kun nukahdin märkä pyyhe otsallani ja heräsin kylmissäni muutamaa tuntia myöhemmin.

Torstaina iltapäivällä lähdin kohti lentokenttää ja kentällä jouduin pukemaan vähän enemmän vaatteita päälleni, jotta laukku vielä menisi käsimatkatavarana enkä joutuisi maksamaan siitä check-in -maksua. Espanjalainen Easyjetin naistyöntekijä ihmetteli ääneen miten onnistuin ahtaamaan kaikki tavarani laukkuun ja miten sain laukun vielä niin pieneksi, että se mahtui siihen metallihäkkyrään, millä varsinkin halpalentoyhtiöt aina pyytävät matkustajia todistamaan, että heidän käsimatkatavaransa ovat mittojen mukaisia. Harjoittelun tulosta ;)

Lensin siis torstaina 4.8. Madridista Liverpooliin. Liverpool oli ihan kiva kaupunki, mutta en ehtinyt viettää siellä kovinkaan paljon aikaa, koska tulin sinne illalla ja lähdin jo puolen päivän maissa seuraavana päivänä. Yllätyin kuitenkin kaupngin koosta, sillä se oli paljon pienempi kuin olin kuvitellut. Tavallaan tuli mieleen Helsinki, missä suurimmat nähtävyydet ja kaupungin keskustan pystyy helposti kiertämään päivässä. Piti sitten oikein tarkistaa hieman asukaslukuja ja Liverpoolin kaupungissa onkin hieman vähemmän asukkaita kuin Helsingissä.

Perjantaina lähdin puolen päivän jälkeen kohti juna-asemaa ja Birminghamiin vievää junaa. Koska ostin junalipun etukäteen netistä ja valitsin junan ruuhka-ajan ulkopuolella, sain lipun Liverpoolista Birminghamiin yhdeksällä punnalla. Myös Birminghamin ja Lontoon välisen junalipun sain erittäin edullisesti: kuudella punnalla (!). Euroopassahan monissa maissa junalippujen hinnat perustuvat siihen mihin aikaan matka tapahtuu, kuinka hyvissä ajoin lippu ostetaan ja kuinka hidas yhteys valitaan. VR on ilmeisesti nyt siirtynyt ainakin osittain samaan systeemiin, mutta itse en tiedä siitä hirveästi - en ole oikein tutustunt VR:n uuteen lippusysteemiin vielä.

Catherine tuli Birminghamissa vastaan päärautatieasemalle ja suunnattiin sitten hänen vanhempiensa luo. Mulla oli aika huono olo vilustumisen takia ja olin aika varma, että mulla on jonkin verran lämpöä. Olisin ihan mielelläni ottanut sen illan rennosti, mutta Catherinella ja hänen vanhemmillaanhan oli mulle jo suunnitelmia valmiiksi: illallinen hänen (ja hänen vanhempiensa) mielestä kaupungin parhaassa intialaisessa ravintolassa koko perheen sekä serkkujen, tätien ja setien voimin. Sain siis tavata osan Catherinen sukulaisista ja se oli hauskaa, vaikka olo ei mitenkään kovin hyvä silloin ollutkaan. Nukuttiin ensimmäinen yö Catherinen vanhempien luona ja seuraavasta päivästä alkaen Catherinen piti viikon verran asua ystävänsä luona koiravahtina kun hauvojen perhe lähti lomalle, joten saatiin kokonainen talo ihan omaan käyttöömme. Kingcharlesinspanielit Maddie ja Ella olivat kyllä varsinaisia persoonallisuuksia - toinen syö ihan kaikkea ja on ihan uskomattoman ahne ja toisella on psyykkisiä ongelmia eikä se suostu poistumaan talon pihalta (eli sen kanssa ei voi lähteä kävelylle). Joo, siis ihan oikeasti... Ja molemmat kuorsaavat ihan älyttömästi! Tässä on siitä äänitodiste:

Birminghamissa vietetyt 5 päivää olivat tosi kivoja. Catherinea oli ollut jo kova ikäväkin, vaikka edellisestä näkemisestä ei ollutkaan kuin pari viikkoa. Kierrettiin kaupunkia, käytiin mm. Black Country Museumissa ja vietettin vain aikaa yhdessä - kivaa :) Catherine vei mut myös läheiseen pieneen Startford-upon-Avonin kaupunkiin, joka oli tosi nätti. Se on muuten myös Shakespearin synnyinkaupunki. Englannissahan oli juuri noihin aikoihin mellakoita vähän siellä täällä ja meillä kävi siinä mielessä tuuri, että ehdin nähdä Brminghamin keskustan ehjänä ennen kuin mellakat alkoivat siellä. Oltiin eräänä iltana ravintolassa lähellä Catherinen vanhempien taloa, kun kuultiin aika paljon hälytysajoneuvojen sireenien ääniä, mutta ei mietitty asiaa sen enempää. Kun päästiin kotiin niin Catherine alkoi kuitenkin saamaan useita tekstareita, joissa kaverit varmistelivat hänen olevan kunnossa, joten oli pakko avata telkkari ja läppäri ja katsoa mitä uutisissa oikein sanotaan. Ja sitä kauttahan todellisuus sitten selvisi. Millään tavalla pelottavaa se ei kuitenkaan ollut ja me ei onneksi nähty mitän mellakointia missään vaiheessa muuten kuin telkkarista ja netistä.

Birminghamista lähdin seuraavana tiistaina junalla Lontooseen noin 6 tunniksi. Reutlingenissa myös vaihdossa ollut norjalainen Fredrik opiskelee Lontoossa ja hän esitteli mulle kaupunkia. Reissattiin keskustassa metrolla ees taas ja käytiin läpi klassisimmat Lontoon nähtävyydet. Fredrik oli etukäteen jo kysynyt missä haluaisin käydä, jotta hän voisi suunnitella meille hyvin reitin, mutta mulla ei oikein ollut muita toivomuksia kuin Big Benin näkeminen omin silmin. Ja senhän näin :) Illalla lähdin sitten junalla kohti Amsterdamia lähtevää yölauttaa. Täytyy sanoa, että kyseinen paatti näytti ihan Siljan tai Vikingin ruotsinlaivalta, mutta oli kyllä sisältä tuhat kertaa hienompi! Mun hytti oli ihan luksusta ja lipun hintaan sisällyttämäni ruokailu oli tasoltaan erittäin positiivinen yllätys. Seuraavana aamuna saavuttiin Hollannin puolelle ja hyppäsin junaan kohti Amsterdamia.

Amsterdamissa vietin vain sen yhden päivän, koska kaupungissa tai sen liepeillä asuvien tuttujen kanssa valitettavasti meni aikataulut ristiin. Hostellit siellä olivat todella kalliita tai huonosti sijaittuja, joten varasin siksi jo etukäteen junalipun Kölniin saman päivän alkuillaksi. Amsterdam oli kuitenkin erittäin kaunis kaupunki - kävin veneajelulla kaupungin läpi kulkevia kanavia pitkin ja se olikin erittäin hyvä tapa nähdä kaupunkia. Ikkunoissa näkyneet magic mushrooms -mainokset saivat aina pienen virneen naamalle ja red light districtin alueella oli ihan älytön määrä vähäpukeisia naisia keikkumassa ikkunoissa. Ei niin, että mikään noista oli mikään yllätys. Sitä ei ehkä vain tajunnut kuinka avointa ja "suurta" se touhu on, ennen kuin sen näki omin silmin.

Junamatka Amsterdamista Kölniin ei kestänyt enempää kuin viitisen tuntia, eli ei ollut mielestäni kovin paha matka. Ja siinä vaiheessa paikallaan istuminen olikin jo ihan tervetullutta, kun oli seissyt jaloillaan koko päivän. Ekana iltana en ehtinyt tehdä Kölnissä oikein muuta kuin käydä syömässä, mutta mulla oli onneksi vielä kaksi yötä edessä kyseisessä kaupungissa. Ja täytyy sanoa, että ihastuin Kölniin! Ja varsinkin Kölnin tuomiokirkko on ihan tajuttoman upea! Vaikka kuvista näkee sen olevan iso, sitä ei oikeasti tajua ennen kuin seisoo sen juurella ja katsoo ylöspäin. Kölnissä tuli myös hieman shoppailtua...krhm.... Siellä oli hyvät shoppailumahdollisuudet :)

Pari päivää myöhemmin, 12.8., suuntasin sitten aamulla junalla Düsseldorfiin, jonne siis pääsee Kölnistä noin reilussa vartissa. Düsseldorfin vierailuni piti olla koko päivän mittainen (mulla oli suunnitelmissa palata Reutlingeniin illalla), mutta Düsseldorf ei ollut mun puolella. Ensinnäkin siellä alkoi sataa aika lailla kaatamalla ja toisena vastoinkäymisenä oli se, että juna-aseman säilytyslokerot olivat täytnnä, enkä saanut laukkuani sinne. Jouduin siis raahaamaan sitä perässäni (siellä sateessa) koko päivän, joten päätin sitten loppujen lopuksi suunnata kotiin päin jo neljän maissa iltapäivällä.

Kotimatkahan oli sitten ihan omaa luokkaansa, kuten jo aikaisemmassa kirjoituksessa kerroinkin. Reutlingeniin vihdoinkin saavuttuani halusin vain suihkuun :D Tuo viimeinen päivä tuntui sen verran pitkältä, että stand upin katsominen Nealin kanssa olikin sitten oivaa loppuillan ohjelmaa - sai vain rentoutua :)

Siinä siis Euroopan reissu pähkinänkuoressa :)