Laiska sunnuntai

Tänään en ole oikeasti tehnyt yhtään mitään. Kävin pienellä kävelyllä päivällä, mutta huomasin ettei kamerakaan tarttunut matkaan, joten tässä kirjoituksessa ei tule kuvia. Toisaalta, en kyllä paljoakaan sellaista nähnytkään, mikä tänne olisi jostain syystä pitänyt laittaa :) En siis käynyt missään sen kummemmin enkä edes lähtenyt kovinkaan kauas, koska täällä ei juuri mikään ole auki sunnuntaisin. Danny oli ihan ihmeissään kun kerroin Suomen systeemistä ja kauppojen sunnuntaiaukiolosta.

Täällä Saksassahan sunnuntaiaukiolosta periaatteessa päätetään osavaltiotasolla, mutta esimerkiksi vuonna 2006 Berliinin myönnettyä lupa sunnuntaiaukiololle neljänä joulua edeltävänä sunnuntaina sekä kahtena muuna sunnuntaina vuodessa, kirkko nosti asiasta haloon. Saksan perustuslakituomioistuin katsoi, että perustuslaki suojaa sunnuntaipäiviä ja ettei Berliinin säännöstä voida hyväksyä - Saksan perustuslaki kun sanoo sunnuntain olevan lepopäivä. Perustuslakituomioistuin ei hyväksynyt pelkkää kaupallista etua syyksi tässä Berliinin tapauksessa ja sunnuntaiaukiolo kiellettiin 2010 alkaen. Olen jotenkin ihan sekaisin päivissä ja elän näköjään vielä lauantaita - ajattelin nimittäin, että voisin jossain vaiheessa piipahtaa tuossa lähikaupassa hakemassa jotain, joka kävisi päivän ruoasta, mutta tosiaan: eihän se ole auki kun on sunnuntai. No, on mulla onneksi täällä hedelmiä, jogurttia ja  leipää, joten ei paniikkia. Ja patukka Fazerin sinistä ;) (Henkilökohtaisesti olen muuten sitä mieltä, että sunnuntaiaukiolon kieltäminen johtaa vain entistä epäterveellisimpiin ruokatottumuksiin ja kaupat voisivat olla auki jo ihan vain sitä ajatellen. Ihan varmasti porukka käy hakemassa enemmän pizzaa tai kebabia jos kaupat eivät ole auki - muistaakseni sitä on tutkittukin. Hmm, tähän hätään en nyt löytänyt parempaa uutista asiasta, mutta tässä on yksi.)

Kävin äsken tekemässä leivän tuolla keittiön puolella ja törmäsin pitkästä aikaa johonkin kanssa-asukkiin. Sitä melkein säikähti, että "oho, täällä on muitakin!" :) Sisään paukahti saksalainen Michael, joka kertoi asuneensa tässä asuntolassa jo 2 vuotta ja viihtyneensä tosi hyvin. Sain samalla vähän lisätietoa siitä, miten asuminen täällä oikeasti käytännössä toimii - keittiön siivousvuoroineen jne. Kävi myös ilmi, että täällä ei käytännössä ole keittiössä oikein mitään yhteisiä välineitä, joten kaikki pitää periaatteessa ostaa itse. No, mulla on muki ja eilen nappasin lähikaupasta mukaan kertakäyttölusikat ja -haarukat väliaikaisratkaisuksi, joten pärjään siihen asti kunnes päästään Danny kanssa käymään Rollerissa (hieman "Ikeamainen" kauppa) tai jossain muussa sen tyylisessä ja saan ostettua sieltä jotain halpistarvikkeita. En viitsi laittaa rahaa esim. paistinpannuun, jota käytän 6 kk. Danny oli sitä mieltä, ettei lähin Ikeakaan ole kaukana ("minun autollani mikään ei ole kaukana") - no eihän se varmaan ajallisesti olekaan kun ajelee tuohon autobahnille, kun kyseessä on noin 50 km:n matka :)

Keskustelu Michaelin kanssa lähti käyntiin englanniksi, kun kumpikaan ei tiennyt mistä päin toinen on, mutta vaihdettiin sitten aika nopeasti saksaan. Muutamia sanoja jouduin vähän turhautuneena hakemaan englannin kautta, mutta ihan hyvin se kuitenkin loppujen lopuksi meni. Ja Michael sanoi ainakin, että ääntämisen perusteella mua ei edes arvaisi ulkomaalaiseksi. Pieniä päivän piristyksiä ja rohkaisuja :)

Nyt jatkamaan tuota Suomeen päin vielä kesken olevaa koulutehtävää......