Perillä ehjin nahoin!

Matka meni siis ihan kivasti (jos unohtaa sen pienen yksityiskohdan, että jouduin heräämään klo 3 ja sen seurauksena olo on nyt ihan outo kun sisäinen kello vaikuttaa olevan aika sekaisin). Lennot pysyivät aikatauluissaan ja sujuivat muutenkin oikein hienosti - ensimmäinen yhteys Berliiniin oli jopa perillä 20min etuajassa :O Ihme ja kumma.

Aika ja lämpötila aamulla, kun suuntasin kentälle. (Laadultaan huono kuva, mutta siinä lukee siis 4:12 ja -24 C)

Saapuessani Stuttgartiin ja saatuani laukkuni, vastassa ollut Danny (en ole vielä kertonut hänelle Suomen Dannystä ;)) pompahti heti esiin väkijoukosta - ei siis onneksi tarvinnut etsiä sen enempää. Danny oli ollut yön töissä ja sen myötä epätoivoisesti kahvin tarpeessa, joten juotiin kahvit kentällä ja lähdettiin sitten kävelemään kohti hänen autoaan. Pääsin ensimmäisen kerran Saksan Autobahnille :) Ajettiin suoraan mun tulevan kodin pihaan, jotta saisin avainasiat hoidettua alta pois ja dumpattua tavarat huoneeseen. Tosin, en edes kantanut mitään muuta kuin reppuani - herrasmies otti mun matkalaukun ja availi vielä senkin päälle ovia joka puolella :D Asuntolan talonmies esitteli paikkoja ja selitti lyhyesti asumisen pelisäännöt (joista mun tietouteen kyllä ei ole vielä kantautunut puoliakaan - päätellen esim. keittiössä ja vessoissa olevista lapuista) ja käytiin sitten Dannyn kanssa hakemassa mulle koululta opintotodistus, jota vastaan pystyn hankkimaan bussilipun opiskelijahintaan. Dannyn lähdettyä kotiin nukkumaan kävin hakemassa tuon bussilipun (58,50 euroa koko kesälukukaudelta) ja kävin tuossa parin sadan metrin päässä olevassa lähikaupassa, joka on jopa aika iso - ja erittäin halpa. Ostin vähän sitä sun tätä, mutta silti multa pyydettiin kassalla vain kymmenisen euroa.

Nyt pohdin täällä jaksaisinko lähteä käymään keskustassa ja katselisin mitä sieltä löytyy vai jäisinkö "kotiin" tekemään sen yhden koulutehtävän loppuun, joka mulla edelleen on kesken sinne Suomen suuntaan. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa on se riski, että saatan nukahtaa ja sitten rytmi on ainakin sekaisin. Ekassa taas tökkii se, että en oikeasti ole vakuuttunut siitä, että jaksan lähteä minnekään.

Kaikkia varmaan kiinnostaa tämä tulevan puolen vuoden aikainen koti. Ruma ja vanhahan tämä on kuin synti, mutta kaikki on ehjää ja toimivaa, mikä on mun mielestä se tärkein. Ja lisäksi se, että täällä tosiaan on aktiivinen talonmies, eli pinteeseen ei pitäisi jäädä. Tässä muutamia kuvia:

Mun huone

Näköalaa huoneen ikkunasta

Näköalaa huoneen ikkunasta

Tässä on mun kotikatu. Ja "koti" sijaitsee siis oikealla puolella olevassa punertavassa talossa. Kuva ehkä vähän vääristää sävyjä, mutta se on siis järjestyksessä kolmas talo tässä kuvassa.

Koti ja koulu ovat ihan vierekkäin. Tässä koulun pihaan johtava tie.

Mun halpislähikauppa 200-300 metrin päässä kotiovelta.